perjantai 4. huhtikuuta 2014

Geokoira

     Olen viettänyt nyt pari viikkoa hyvin tiivisti koulutehtävien parissa ja työharjoittelussa, joten aikaa ei ole oikein muuhun jäänyt. Nyt kun koulu taas on alkanut helpottaa, on aikaa jäänyt muuhunkin elämään. Muutama päivä sitten bongasin netistä uuden harrastuksen, nimittäin geokätköilyn. Minähän innostuin aiheesta kovasti ja otinkin heti selvää mistä ja miten kätköjä voidaan etsiä.

     Eilen lähdettiin Katan ja koirien kanssa koittamaan onneamme ja suuntasimme ensimmäiselle mahdolliselle kätköpaikalle. Siellä oli kuitenkin niin paljon ihmisiä, eikä myö haluttu näyttää tyhmiltä pyöriessä ympyrää navigaattori kädessä, joten mentiinkin toiselle kätkölle kävellen.
Ensimmäinen kätkö.
     Ensimmäisellä kätköllä myö pyörittiin aika kauan. Ensinnäkään myö ei tiedetty miten navigaattoria ja kompassia käytetään ja toiseksi ei tiedetty yhtään minkälaisia kätköt voivat olla. Puhelin kourassa myö rämmittiin keskellä pusikkoa. Mikään ei näyttänyt sellaiselta paikalta, että siellä voisi mitään kätköjä olla, tai sitten ne olisi kaivettu maahan. Kun koordinaatit täsmäsivät navigaattorissa annettuihin koordinaatteihin, alkoi vimmattu etsiminen alueelta. Tovin myö siinä kierreltiin ja ihmeteltiin että missäs kummassa voisi kätkö olla. Eihän siinä kohdin ollut kuin katunut puu ja pusikkoa, sekä pätkä puun rungosta. Koiristakaan ei ollu apua, kun eiväthän ne tienny mitä etsiä. Satuin sorkkimaan puun runkopätkää ja sehän aukesikin. Siihen oli tehty kansi jota pyörittämällä löytyi meidän ensimmäinen kätkö. Kätkö sisälsi lokikirjan ja kynän. Voi sitä riemun määrää!! :) Tästä innostuneina päätettiin mennä tarkistamaan myös se aikaisemmin suunnittelemamme kätkö.
Aku toisen kätkön kanssa.
      Toisen kätkön luona oli edelleen ihmisiä koirineen. Ihmiset kuitenkin lähtivät melkein heti kun tulimme paikalle, liekkö säikähtäneet umpimetsästä tulleita kännykkää tuijottavia koirakoita. Tämänkin kätkön kohdalla etsittiin hetki. Kätkö oli hyvin pieni ja mahtui odottamattomaan paikkaan. Alunperin etsimme kätköä maasta "liukumiinojen" seasta. Kätkön vihje kuitenkin kuului: Todennäköisesti liukumiinoille altistuu jos menee sulan aikaan ja vielä entistä todennäköisemmin jos kulkee kätkölle aidan ulkopuolta seuraten. Aidan sisäpuolelta kulkiessa ei aivan hirmuisesti kikkareita löydy. Tästä viisastuneena tajusin että kätkö täytyy olla saavutettavissa niin aidan sisä- kuin ulkopuoleltakin. Niimpä kätkö löytyi. Jihuu!!
Helmikin sai osansa toisesta kätkölöydöstä.
     Kolmas kätkö sijaitsi Murheistenrannassa. Kätkö oli helppo löytää kunhan pääsi koordinaateille. Akukin nautti metsäilystä.
Alueen ensisilmäys.
Alueen tutkintaa
Aku pääsi käsiksi kätköön...

...Ja oli onnellinen sen löydyttyä

Tätä harrastusta täytyy kyllä jatkaa. Onko kukaan muu kokeillut kätköilyä koirien kanssa tai ilman? Jos kiinnostuit, käy tutustumassa geocache.fi.