Saluti da Italia

- eli Terveiset Italiasta.

Kävästiin äitin kanssa Italian Milanossa kolmen yön minilomalla. Alunperin tarkoituksena oli mennä jonnekin mistä näkisi Alpit kunnolla, mutta äkkilähdöissä ei ollut kovin paljon valinnan varaa kun kaikki oli huonon alkukesän takia varattu. Milanon matkakin oli monen mutkan takana, mutta loppujen lopuksi saatiin lentoliput ja mahtavalta paikalta hotellihuone. Vuoriakin päästiin ihailemaan Bergamon lentokentältä vaikka ilma oli pilvinen ja sateinen.

Ainut kosketus vuoriin Milanon reissulla

Milano oli aivan ihana paikka. Rakennukset olivat korkeita ja koristeellisia, vieri viereen rakennettuja. Kaupat olivat pieniä merkkiliikkeitä ja paikalliset ihmiset ystävällisiä. Yhtäkään suurta kauppakeskusta en nähnyt reissun aikana, vaan kaikki olivat tiettyyn merkkiin tai tuotteeseen keskittyneitä liikkeitä. Hinnat olivat lähes samat kuin Suomessa, ainankin tunnetuissa merkkiliikkeissä. Ruokakin oli taivaallisen hyvää niin hotellin aamupalalla kuin ravintolassakin.

Kanasämpylä

Älyttömän sitkeä lintunen joka tahtoi sipsin (jonka saikin loppujen lopuksi)

Arkkitehtuuria

Hotellin ikkunasta, VIA TORINO

Kierreltiin paikallisia nähtävyyksiä kävellen ja jo ensimmäisen päivän jälkeen oli jalat rakkuloilla. Ei muuta kuin kenkäostoksille ja lenkkareilla jatkettiin nähtävyyskierrosta seuraavana päivänä. Käytiin Cimitero Monumentale kirkkoalueella missä oli valtava hautausmaa-alue, Duomon kirkossa, Vittorio Emmanuele galleriassa ja monessa muussa mähtävyydessä. Kävellen liikuttaessa nähtiin paljon muutakin, esim. patsaita ja pienet talojen parvekkeet täynnä kasveja ja puita.

Duomo

Navigli

Porta sempione

Jottei tämä postaus menisi aivan blogin aiheen vierestä tuli reissussa seurattua paikallisia koiria. Suurin osa koirista oli kultaisianoutajia tai labradorinnoutajia. Pienistä koirista edustettuina olivat silkkiterrierit ja westie. Koirat käyttäytyivät mielestäni tosi hyvin, suuren kaupungin meluihin tottuneina ja rauhallisina ihmisvilinän keskellä. Ei meidän koirat vaan sellaisessa paikassa pärjäisi vaan pitäisi aina käydä vastaantulijaa moikkaamassa, ainankaan ensialkuun.

Kierreltiin myös Milanon puistoalueilla. Siellä eivät koirat saaneet aivan joka paikkaan mennäkään vaan koirille oli osoitettu omat ulkoilualueet. "Koirapuistot" olivat suuria viheralueita keskellä puistoa ilman aitoja. Koirat leikkivät keskenään ja pysyivät omistajiensa lähettyvillä. Puiston laitamilla oli myös muutamia vesipisteitä joissa vesi juoksi kokoajan. En sitten tiedä oliko vesipisteet tarkoitettu koirien juoma-automaateiksi vai ihan ihmisille.

Koira-alue

Juoksevaa vettä

Käytiin myös paikallisessa eläinliikkeessä siinä toivossa että koirille saisi tuotua jotain tuliaisia. Sisälle päästyäni huomasin että eläinliikkeen tarjonta oli pääpiirteittäin aivan samaa kuin Suomen mustissa ja mirrissä tai faunattaressa Samat koiran kuivaruoat, lelut ja varusteet olivat valikoimassa kuin Suomessakin. Ja kaiken kukkuraksi hinnat olivat samat kuin täällä, sen takia en koirille tuliaisia tuonut. Ainut mitä paikallisessa eläinliikkeessä oli eroa Suomalaiseen liikkeeseen oli että siellä oli kissa myynnissä. Äitinihän oli aivan haltioissaan pienestä kissanpennusta ja sitä piti rapsutella ja ihailla.

Ainokainen kissanpentu (Salaa kuvattu)

Aivan mahtava papukaija joka tervehti meitä puhumalla ja matkimalla vinkupalloa!! (Salaa kuvattu)

Aivan mahtava reissu kaiken kaikkiaan vaikka kahtena päivänä kolmesta satoi vettä ja oli kylmä Suomen säähän verrattuna. Italiaan tahdon kyllä uudestaankin tulevaisuudessa. Hyvin sai lomalle varatut rahatkin tuhlattua ja pieni paniikki iski viimeisenä päivänä kun tuliaiset eivät meinanneet mahtuakaan käsimatkatavaralaukkuun. Kuinka moni muu on käynyt Milanossa tai Italiassa ylipäätään? Mitä pidit matkasta?

Heihei Milano (Bergamosta, Lentokoneesta)

Takaisin Suomessa ja Lappeenrannassa

Voihan jumit

Ihania nämä kesäiset ilmat. Tykkään niin paljon!! Koirat vaan ei ole samaa mieltä. Päivät makaavat sisällä viileässä ja iltasin on virtaa kuin pienessä kylässä. Treeneihinkään ei olla nyt viitsitty mennä hakemaan koiralle tieten tahtoen lämpöhalvausta. Onhan sitä sitten aikaa syksyllä ja talvella treenata vähän viileämmissä keleissä.

Tahvon käytin reilu viikko sitten hierottavana ja sieltä löytyikin taas jumi. Tällä kertaa alaselän syvistä lihaksista ja vasemmasta takajalasta. Mikä kumma pistää tuon koiran lihakset aina jumiin nimittäin Tahvo on ollut melko usein jumissa. Aloinkin miettiä mistä jumitus voisi johtua. Ensimmäisenä tuli mieleen agilitytreenit ja niiden alku- ja loppuverkat. Olen nyt ottanut verkat erityistarkkailuun ja päättänyt tehdä ne super hyvin. Toivottavasti jumit pysyvät näin poissa. Hieronnan jälkeen koira on ollut paljon paremman oloinen ja treeneissäkin homma luisti kuin unelma.
Jumittaminen voi toki johtua Tahvon ruumiinrakenteesta, tai ylipäätään selän rakenteesta. Myös Akun kanssa riehuminen pihalla voi olla osasyy jumeihin esim. venähdysten kautta. Tahvo myös jännittää autossa matkustamista melko paljon jolloin koira seisoo paljon autossa ja joutuu jännittämään lihaksia jatkuvasti. Ei voi tietää mistä jumit johtuvat mutta parhaani yritän että jumit pysyisivät poissa. Ollaan myös kaverin kanssa suunniteltu keräävämme kasaan pienen porukan ja suuntaamme koirahierojalle joka sitten opettaa meille hieronnan alkeet. Pitäisi vain saada aikaiseksi sopia aika.

Olen alkanut myös miettiä ruokavalion, vitamiinien sekä hivenaineiden saannin merkitystä treenaavalla koiralla. Tällä hetkellähän Tahvo syö vain kanan raakaa jauhelihaa keitetyn riisin kera eli samaa ruokaa kuin Aku. Tämä maistuu koiralle kuin unelma mutta eipä ole kovin rikasravinteista ruokaa. Olen alkanut ottaa selvää mitä vitamiineja ja muita aineita koiralle tulisi antaa jos ei syötä nappulaa missä kaikki on jo valmiina. Olen myös miettinyt ostavani Tahvolle fitdogilta energiajuomaa ja palautusjuomaa treenien tueksi. Onko kannattava ostos vai ovatko turhia litkuja?
Olen myös kiinnostunut raakaruokinnasta/barfauksesta. Olen yrittänyt ottaa selvää näistä ruokintamalleista mutta tuntuvat turhan haastavilta minulle. Pitäisi ottaa kaikki huomioon ruokinnassa. Jos jollakin on hyviä nettisivuja josta saisi tietoa barffauksesta ja raakaruokinnasta niin olisin enemmän kuin kiitollinen. Myös omakohtaiset kokemukset ovat tervetulleita :)

Narupallo

Oltiin taas tavalliseen tapaan torstainan agilitytreeneissä ja tuli siellä puhe koirien lempileluista ja sellaisista asioista jolla saa koiran innostumaan. Jouduin toteamaan ettei meillä ole sellaista, joka treenikentällä toimisi kuin häkä. Nyt ollaan menty pallon ja namien voimalla, mutta kotona ihan parhaita ovat itse tehdyt narulelut, mitä Tahvo ja Akukin kantelevat ja riepottelevat. Päätinkin tehdä narupallon treeneihin, ja testata toimiiko se vielä paremmin kuin pelkkä pallo. Samalla tässä tulee ensimmäinen blogin DIY-postaus.

Kotonta löytyikin sopivasti Tahvon rikkoma tennispallo ja joskus aikoinaan saatua trikookudetta. Trikookuteesta olen aikaisemminkin tehnyt naruleluja molemmille koirille. Narupallon tekoon tarvittavat materiaalit ovat siis hyvin vähäiset. Itse varasin isolle koiralle olevaan narupalloon kudetta n. 30 metri jotta sain vahvan ja paksun lelun. Leikkasin neljä yhtä pitkää kuteen pätkää ja laitoin ne rinnallain. Sen jälkeen etsin puolivälin ja aloin punoa pallon sisään menevää osaa molempiin suuntiin, siten että pallo-osa jäisi keskelle.

 Kun neljällä narulla punottu osuus oli tarpeeksi pitkä, pujotin narn pallon sisään. Olin aikaisemmin tehnyt isoilla pihdeillä paloon kaksi samankokoista reikää pallon molemmille puolille. Pujotuksen jälkeen yhdistin punonnan päistä lähtevät kahdeksan narua yhteen ja jatkoin punomista yhdistetyillä neljällä narulla. Tästä punoksesta tuli paljon paksumpi, ja hyvä niin.

Kun lelun "varsiosa" oli tarpeeksi pitkä, erotin taas yhdistetyn punoksen kahdeksi erilliseksi, eli molempiin neljä narua. Punoin näillä neljällä jälleen hieman pienenmpää punosta, josta tulisi käsiosa leluun. Kun käsiosa oli mieluisan kokoinen solmin narunpäät yhteen ja pujotin loppunarun virkkuukoukun avulla punonnan sisään.

Olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen. Ei tämä ehkä yhtä hieno ole kuin kaupasta ostettavat narulelut ovat, mutta taatusti ajaa asiansa yhtä hyvin. Tälle narulelulle ei tullut hintaa kuin vaivan verran. Pallo oli aikoinaan maksanut 5 euroa 3 palloa, eli yksi pallo alle 2 euroa. Trikookuteet olin saanut ilmaiseksi joskus. Tahvo ainankin osoitti kiinnostusta lelua kohtaan, kun ei meinannut antaa lelua pois. Juoksi vain karkuun aina kun olisin ottanut lelusta kiinni. Ja tätähän Tahvo ei normaalisti tee. :) Testattiin samalla myös vetolujuutta ja hyvin kesti.

 

Mitä piditte? Oletteko itse tehneet koirillenne naruleluja punomalla vai ostatteko mielummin kaupasta?