Vuosi 2015

Nyt kun vietetään joulukuun viimeistä ja samalla vuoden viimeistä päivää, on hyvä suunnata katseet menneeseen vuoteen. Paljon tuli koettua ja paljon jäi vielä kokematta, mutta onneksi on tuleva vuosi, jolloin pääsee toteuttamaan tekemättä jääneitä asioita.

Tammikuu aloitettiin tutustumalla Tiniin ja hänen laumaansa. Aloitin Tinin kanssa agilityn vanhassa ryhmässäni, josta muutamia kuukausia aiemmin jäin Tahvon kanssa pois. Kävin Akun kanssa muutamia kertoja Savitaipaleella tutustumassa Tinin laumaan ja uusiin lenkkeilymaastoihin. Koirat tulivat hyvin toimeen. Tahvoa en uskaltanut vielä ottaa tutustumisreissuille mukaan. Lenkkeiltiin koirakavereiden kanssa lumisissa maisemissa ja käytiin mm. laavulla paistamassa makkaraa. Sain kaverin innostumaan talven kestosuosikista, mäen laskusta pulkalla koirien kanssa. Nyt vaan odotellaan lunta alkavalle vuodellekin, jotta pääsis taas laskemaan. Kävin myös kuunteluoppilaana Teemu Linnan seminaarissa. Kamera ja joululahjaksi saamani GoPro olivat kovassa käytössä.

Helmikuussa Aku pääsi mukaan töihin ikäihmisten päivätoimintaan. Aku oli omassa elementissään rapsuteltavana ja huomion keskipisteenä. Pakkasten ansiosta pääsin vihdoin Akun ja Tahvon kanssa hiihtämään Saimaan jäälle. Toisella kertaa mukana oli myös kaveri koiransa kanssa ja käytiin saaressa paistamassa makkaraa. Koirauimala avasi ovensa Lappeenrantaa edellisvuoden syksyllä ja nyt käytiin Tahvon ja Marleyn kanssa testaamassa uimala. Tahvoa täytyi aluksi kuskata altaaseen mutta toisella uintikerralla koira oli jo rennompi ja ui itse. Tutustutin Tahvon Tiniin ja Tin tuli meille ensimmäistä kertaa hoitoon. Tahvo hieman alkuun arasteli uutta tulijaa. Saatiin älyttömän hyvä idea lähteä pienellä Fiatilla kuuden koiran (viisi isoa ja yksi kääpiö) ja kolmen ihmisen voimin 25 asteen pakkasessa pellolle. Koirilla oli ainakin hauskaa pellolla, niin kauan kunnes tuli kylmä. Tahvo täytti täydet kolme vuotta. Synttäreiden kunniaksi kävin Tahvon kanssa ensimmäistä kertaa doboilemassa.

Maaliskuu oli agilitya täynnä. Pitkän pohdinnan jälkeen uskaltauduin ensimmäisiin agilitykisoihin, joista tuloksena oli kolme jännityksensekaista hylkyä. Seuraavissa kisoissa saatiinkin jo tulos josta oli iloa pitkäksi aikaa. Tin pääsi meille taas hoitoon ja nyt Tahvolla ja Tinillä synkkasi kivasti. Kaverukset innostuivat leikkimään ja pääsivätkin pellolle peuhaamaan kevätauringon alkaessa lämmittää. Olin koiranhoitajana Akun entisen omistajan pienille ja suloisille harlekiineille. Kaksi päivää meni mukavasti pieniä koiria lenkittäessä ja paijatessa. Maaliskuu toi mukanaan myös lukuinnostuksen eläinlääkikseen. Tarkoitus oli osallistua kevään pääsykokeisiin. Aloitin blogiyhteistyön FitDogin kanssa. Valmistuin myös lähihoitajaksi ja sain tehdä ensimmäisiä oikeita työvuoroja oikeana lähihoitajana.

Huhtikuussa lumet sulivat ja päivät pitenivät. Aku vietti syntymäpäiviään ja pääsi vuoden ensimmäisiin mätsäreihin. Lappeenrannan pääsiäisnäyttely oli käänteen tekevä tapahtuma, ja minä innostuin näyttelyelämästä, kun pääsin esittämään Tiniä kehään. Harrastettiin Tinin kanssa agia ja tyttö sai jälleen tulla meille yökylään. Vappua vietettiin suhteellisen keväisessä ilmassa. Koirat saivat kantaa kortensa kekoon päivällä ja illalla hulluteltiin kaverin kanssa agilitytreenien merkeissä. Kuukausi pyöri myös pääsykoelukemisien ja töiden merkeissä. Nyt oli pakko saada rahaa harrastuksiin, ja tämä kuu vedettiinkin todella kituuttaen.

Toukokuussa nautittiin auringon valosta ja kuvattiin koiria PALJON. Keväiset kukkaset on niin ihania. Käytiin kolmissa agikisoissa joista kahdesta tuli luvat. Käytiin koirien kanssa monissa paikoissa kuvaamassa. Wiipu muutti naapuriin ja Aku sai toimia isoveljen roolissa kun pieni kääpiö tuli käymään kylässä. Tahvokin otti uuden tulokkaan ongelmitta vastaan ja ovat kuin paita ja peppu nykyisin. Alettiin treenata pallopaimennusta Tahvon kanssa. Koira ei oikein tajunnut mitä pallolle pitää tehdä, joten se toimi pään lepuuttajana. Kävin Haminassa Tinin kanssa toisissa näyttelyissä. Kylmä sää ja ahtaat tilat olivat koiralle huonosta. Koirat kävi vuoden ensimmäiset uinnit Saimaassa vaikka vesi oli aikas kylmää. Hakuilua ja jäljestystä treenattiin muutaman kerran vieraassa metsässä. Parit mätsäritkin käytiin juoksemassa, mutta suurempia sijoituksia ei tullut.

Kesäkuussa alkoi meno omien koirien kohdalla hieman hellittää. Lämpenevät ilmat alkoi verottaa Akun jaksamista joten päivälenkit jätettiin väliin ja mieluummin vietettiin aikaa mökillä ja omalla pihalla. Tapailtiin koirakavereita muutamaan otteeseen ja käytiin uimassa. Agilityn saralla myös vietettiin hieman seesteisempää kautta ja keskityttiin vain viikkotreeneihin. Kerran päätettiin hieman hullutella ja käytiin yöllä aksaamassa. Hauska kokemus sekin. Itse aloitin kesätyöt ja niiden parissa meni suuri osa ajasta. Juhannus vietettiin mökillä koirien kanssa kylmässä ja sateisessa säässä. Kävin tapaamassa Laukaalla erästä kasvattajaa ja hänen pentuettaan. Samalla reissulla pistäydyin Savitaipaleella Tinin luona katsomassa Tinin äidin nuoria pentuja. Ihania nyyttejä. Valokuvaus alkoi jäädä vähemmälle työkiireiden vuoksi.

Heinäkuu oli tosi laiska kuu. Omat koirat viettivät kesälomaa ja Tininkään kanssa ei tehty viikkotreeniä kummempaa. Kävin töissä ja tein paljon yövuoroja. Tehtiin kaverin kanssa kesäreissu asuntoautolla Mikkeliin, jossa oli kaksipäiväiset agilitykisat, ainoat kisat koko kesänä. Kuvasin Mikkelissä Tiniä eri paikoissa ja takasintulomatkalla kävin moikkaamassa vielä dalmispentusia. Sen koomin en kuvannut heinäkuussa. Käytiin Tinin kanssa toisella reissulla Mikkelissä, tällä kertaa näyttelyissä. Näyttelypäivälle sattui kaunis aurinkoinen ilma, toiset kertoivat että seuraavana päivänä satoi vettä kaatamalla. Käytin Tahvon fyssarilla ensimmäistä kertaa ja siellä Tahvolla todettiin oikea jalka hieman heikommaksi kuin vasen, johtuen huonoista lonkista. Sain myös vinkkejä jatkoa ajatellen.

Elokuussa palluttelin dalmispentusia tosi paljon. Käytiin kasvattajan kanssa mm. satamassa ihmisvilinässä pentujen kanssa ja pentuset tulivat mukaan agilitytreeneihin. Kahdet kisat kisasin agilityssa Tinin kanssa vaihtelevin tuloksin, mutta ilman viimeistä luvaa. Terästäydyttiin muutenkin agitreeneissä ja alettiin taas treenata myös omatoimisesti. Akun ja Tahvon kanssa virkistettiin mieltä rally-tokon parissa, mutta vietettiin kuitenkin vielä kesälomaa pääsääntöisin. Tahvo pistäytyi ShowHaun mätsärissä, Akun parannellessa hotspottia kotona. Akulla kutisi koko kaula pesun jälkeisen hautumisen takia. Tahvo menestyi mätsärissä hyvin ja oli Bis 3 ja sai kivoja palkintoja.

Syyskuu oli kaunis ja sateeton. Ruskan värit alkoivat pikkuhiljaa värittää maisemia ja valokuvausinto nosteli päätään. Käytiin läheisellä Hämmäauteensuolla lenkkeilemässä ja paistamassa makkaraa pahimpaan hirvikärpäsaikaan. Kaveri meinasi saada hepulin kun hirvikärpäsiä lenteli joka suunnasta. Syyskuvia tuli otettua harmittavan vähän, tosin eipä ruska ollut vielä parhaimmillaan. Tinin omistajan kanssa suunnattiin ensimmäisiin "ulkomaan näyttelyihin" kun mentiin laivalla Ahvenanmaalle Eckeröön. Tin reissasi meidän mukana kuin vanha tekijä. Kolmissa agikisoissakin käytiin pyörähtämässä, Imatralla yksi tulos, Kotkassa kaksi hylkyä ja Mikkelissä yksi tulos. Ei siis kovin korkea onnistumisprosentti, vaikkakin radat olivat ihan onnistuneita muutamista kämmeistä huolimatta. Innostuttiin myös entistä enemmän rally-tokosta ja Tahvon kanssa treenattiin muutamia kertoja ihan muidenkin koirien seurassa.

Lokakuussa ruska oli parhaimmillaan. Syyssateet ja kylmyys tulivat ja samalla iski pieni syysväsymys. Millään ei olisi jaksanut tehdä mitään ja pääsykokeisiin lukeminenkin takkuili. Käytiin koirien kanssa ensimmäistä kertaa oikeasti vaeltamassa, kun suunnattiin Repoveden kansallispuistoon. Ilma oli viileä, mutta ei kylmä, eli ihanteellinen lenkkeilysää. Savitaipalella järjestettiin dalmatiankoiranäyttely, jossa olin apukätenä, palkintojen tekijänä ja kuvaajana. Paikalla oli paljon ihania dalmiksia. Halloweeniakin vietettiin, tai siis koirat viettivät, kun inhottava omistaja puki ne mitä hassuimpiin naamiaisasuihin. Samalla leikittiin taas studiokuvilla.

Marraskuussa aloitettiin Tahvon kanssa uusi harrastus, hajutyöskentely. Osallistuttiin koirakoulu Kompassin verkkokurssille ja sehän olikin kiva kurssi. Innostuin myös taas koirien ruokinnasta ja päätin vihdoin ottaa selvää mitä vitamiineja nuo tarvitsevat. Suunnittelin myös vähän monipuolisempaa ruokavaliota noille. Osallistuttiin toisen kerran Dobo-tunnille ja pallon  päällä temppuilu oli Tahvon mielestä mahtavaa. Se ei olisi halunnut pysyä pois pallon päältä. Marraskuussa oli myös Eukanuba EPN Helsingissä, johon Tinin omistaja halusi viedä tuoreimmasta pentueesta pentuja. Itse pääsin esittämään muutamia pentuja ja kaksipäiväisessä näyttelyssä myös kasvattajakehässä. Kivaa oli! Jottei näyttelykärpänen varmasti pääsisi karkuun, käsin kaverin matkassa myös Jyväskylän näyttelyssä juuri pahimpaan lumisadeaikaan (sen jälkeen ei olekaan taas näkynyt lunta). Osallistuin seuran järjestämälle keppikurssille kuunteluoppilaana ja sain paljon vinkkejä tulevaisuutta varten keppien opettamiseen 2x2 menetelmällä. Uuden kameran myötä kuvausinto kasvoi mutta en päässyt tyydyttämään sitä jatkuvien sateiden ja hämärän ilman vuoksi. Sen takia tuli pääsääntöisesti opeteltua kuvaamista sisätiloissa.

Joulukuu on vietetty pitkälti blogin ja jouluvalmistelujen merkeissä. Tänä vuonna tein suurimman osan joululahjoista itse ja niiden tekemiseen meni suuri osa ajasta. Kävin myös handlaamassa ihanaa norfolkinterrieri Lukea messarissa molempina päivinä. Kävin ohjatuissa rally-tokotreeneissä muutamaan otteeseen jotta Tahvo siedättyisi muihin koiriin ja keskittyminen ei menisi turhaan häsläämiseen. Omaisen poismenon johdosta ajatukset ovat olleet hieman muualla, mutta hyvä joulu saatiin vietettyä. Nyt vietetään vuoden viimeistä päivää ja suunnataan katseet tulevaan.

Kiitos kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2016!

22. luukku, vanhat tutut blogit

Eilisen luukun tavoin silmän alla oli vitosluukussa linkatut blogit. Uusia tuttavuuksia tuli paljon, mutta myös vanhoja tuttuja linkkailtiin. Tässä tielle parhaimmistoa lukemistani blogeista.

Dallupoika Jali

Dallublogia on aina mukava lukea. Jali on suloinen dallupoika jonka kuvia on mukava katsella. Pojan treeneistäkin on kiva päästä lukemaan aina silloin tällöin. Treeneihin kuuluu niin toko, rally-toko kuin agilitykin. Blogin ulkoasu on kaunis talvinen pienellä jouluisella twistillä höystettynä. Punainen väri ei  kuitenkaan ole hallitseva eikä yliampuva, vaan jouluinen fiilis on saatu aikaan pienillä asioilla. Kuvat ovat pääsääntöisin selkeitä ja hienoja. Videot antavat kivan lisän  blogiin, etenkin treenipostauksiin. Postaustyyli on miellyttävä ja tekstejä on kiva lukea. Blogista saa intoa omaankin treenaamiseen!

Belle Bella's

Ulkoasultaan vaaleanpunainen blogi, joka on kuitenkin saatu toimimaan ilman, että blogin lukija saa päänsärkyä. Ylä- ja sivupalkeista löytyy kaikki olennainen ja vähän lisääkin. Blogin ulkonäköön on nähty paljon vaivaa ja se on kannattanut. Koira on ihastuttava ja kuvat koirasta on taidokkaasti otettuja. Kaikenkaikkiaan blogin kuvat ovat tarkkoja, hienoja ja hyvin suunniteltuja. Treenipostauksia blogista ei suuremmin löydy mutta kuvien ja suloisen koiran vuoksi olen jäänyt blogiin koukkuun.

Hertan, Kertun ja Martan blogi

Maailman valloittavin beauceron Martta ja hänen villakoirasisaruksensa ovat valloittaneet minut. Blogin ulkoasu on tummuudesta huolimatta toimiva ja kaunis kokonaisuus. Sivupalkit sisältävät kaiken olennaisen ja sieltä löytää helposti etsimänsä. Blogin postaustahti on säännöllistä ja uusia postauksia odottaa innolla. Postauksia kuvittaa kauniit kuvat kauniista koirista ja blogin aihepiiri on laaja. Blogissa löytää luettavaa laidasta laitaan ja postaukset ovat yleisesti monipuolisia ja mielenkiintoisia.

Tempputaituri

Tämän vuoden uusi blogi jota olen seurannut alusta alkaen. Pieni Tipsu on valloittava sekarotuinen koira, joka on vallan taitava temppuilija. Blogissa on paljon postauksia valokuvaamiseen liittyen sekä mielipidepostauksia ja alkuaikoina oli myös mahtavia temppuvideoita. Temppuvideoita olisikin kiva saada taas lisää. Bloggaajan ottamat ja muokkaamat kuvat ovat mahtavia ja saa usein hymyn huulille. Myös itse kuvauskohde on sydämen sulattava karvajalka. Tekstejä on miellyttävä lukea ja bloggaajalla onkin hieman omannäköinen tyyli kirjoittaa. Blogin DIY-postaukset ovat kekseliäitä ja niistä saa vinkkejä omiin käsitöihin. Kaiken kaikkiaan aivan mahtava blogi.


Erityismaininnan arvoisia blogeja olivat myös Riskipeliä, Ihmekoirat, Koiria maalta ja Lankahelvetti. Mahtavia blogeja kaikki, joita on ihana seurata!

21. luukku, uudet blogituttavuudet

Tämän joulukalenterin viidennessä luukussa oli bloggaajilla mahdollisuus linkittää omia ja vaikka muiden blogeja. Olin hieman asettanut kriteerejä linkattaviin blogeihin, mutta eipä niillä loppujen lopuksi ole suurempaa väliä. Moni linkatuista blogeista oli ihan uusia tuttavuuksia. Ihanaa, sillä sain uutta luettavaa. Tässä myös pienet esittelyt suosikeistani.

team Huiskuhäntä

Ensisilmäyksellä miellyttävä blogi pienestä mittelinartusta. Ensimmäisenä kiinnittyi huomio aivan ihanaan banneriin ja neutraaliin, mutta ei tylsään ulkoasuun. Oleelliset sivut löytyivät sivupalkista, mutta olisin toivonut hieman kattavampia esittelyjä niin koirasta kuin bloggaajastakin. Kaiken kaikkiaan ulkoasultaan blogi on miellyttävä ja kutsui lukijaa jäämään blogiin. Blogin aiheet olivat mielenkiintoisia ja hyvin kirjoitettuja. Etenkin aksajutut kiinnostivat ja niiden lomassa oli myös kivasti julkaistu videoita ja kuvia. Blogi on aktiivinen joten kaipaamaani lukemista tästä blogista löytyy.

Mustavalkeaa energiaa

Bortsuja, agia, tokoa ja hauskoja kuvia, siitä on tämä blogi tehty. Ja sehän passaa minulle. En ollut ennen edes pistäytynyt tässä blogissa, mutta nyt jään kyllä seuraamaan. Blogin ulkoasu on himpun tylsä täysin valkean taustan vuoksi, mutta toisaalta, yleisilme on rauhallinen. Valkoisuus ei sinällään haittaa näin talvella, kun ulkona ei sitä valkeutta ole. Blogista löytyy koirille esittelysivut, mutta bloggaajasta olisin kaivannut edes muutaman sanan mittaista esittelyä. Blogista löytyy minulle mieluisaa luettavaa niin agin, tokon kuin bortsujenkin osalta.

Paimenlapset

Blogi kelpiestä ja corgista, ihana parivaljakko. Tässäkin blogissa ulkoasu on hillitty, vaikkakin jokseenkin vihreäpainotteinen. Tosin väri on nappivalinta, sillä vihreä on lempivärini, joten vihreys ei häiritse. Koirista ja bloggaajasta löytyy kattavat esittelysivut ja niitä oli kiva lukea. Sain jonkinlaisen käsityksen koirista ja kirjoittajasta. Blogi erottuu hieman muista koirablogeista, sillä bloggaaja kertoo myös koirahierojaopinnoistaan. Itseä henkilökohtaisesti kiinnostaa muiden opiskelut eläinalalla, joten tämä blogi kiinnitti heti huomiota. Blogissa kerrotaan myös koirien mm. agi ja tokotreeneistä. Muiden treeneistä on kiva lukea, koska niistä saa niin paljon treeni-intoa ja mahdollisesti treenivinkkejä. Postaustahtikin on sopivaa, joten enköhän jää seuraamaan tämän blogin elämää.

Iltateellä

Aivan ihana blogi, hurmaavasta koirasta mahtavien kuvien kera. Ensimmäisenä kiinnittyi huomio koiraan, todella kaunis. Kuvat ovat isoja, tarkkoja ja kauniita. Blogissa on myös juttua muista eläimistä, mutta en koe sen haittaavan. Blogista löytyy kuvien lisäksi hauskoja videoita. Bloggaajan kirjoitustyyli on miellyttävä ja sitä on helppo lukea. Postaustahti on vaihtelevaa, mutta suurempia taukoja ei ilmeisesti ole ollut. Blogista saa innostusta kuvaamiseen ja kuvien muokkaamiseen. Todella ihastuttava blogi!

Erityismainintana vielä muutama blogi: Silkkiturkit, MuiKeena ja Kauttaaltaan Karkea. Nämä blogit viehättivät ulkonäöllään, kuvillaan, aihepiirillään ja postaustahdillaan.

20. luukku, Kuukauden temppu

Pahoitteluni joulukalenterin kahdesta puuttuvasta luukusta. Henkilökohtaisten syiden takia en ole ehtinyt/jaksanut panostaa blogiin saatikka netissä surffailuun. Sanotaanko näin että meille saapui kaksin kerroin mustempi joulu ja sitä joudutaan valaisemaan kahdella uudella kynttilällä. Sen enempää en viitsi asiaa puida, mutta toivottavasti ymmärrätte joulukalenterin vajauden.

Nyt kuitenkin asiaan, kuukauden temppu -osio nostaa päätään jälleen. Pitkä tovi ehti vierähtää edellisestä tempusta, mutta nyt on aika taas esitellä uusi temppu. Tämän kerran temppu ei itseasiassa ole Tahvolle uusi, vaan oikeastaan Tahvon yksi lempi tempuista. Meillä sitä kutsutaan kököttämiseksi, muilla ehkä kurreksi, mangustiksi, kerjäämiseksi... onhan näitä. Eli kyseessä on siis kurretemppu, jossa koira istuu etutassut ilmassa tasapainotellen itseään. Temppu vaatii koiralta hyvää tasapainoa, joka kyllä kehittyy temppua opetellessa. Eli ei siis kannatta hätääntyä jos koira ei heti opi temppua tai se ei kykene kököttämään pitkiä aikoja. Tasapainon ja syvien lihasten kehittyminen ottaa aikansa. Tahvolle temppu opetettiin namilla houkuttelemalla, mutta jos koira ei esim. piittaa namista, tempun voi opettaa myös esim. kosketuskepillä.



Vaihe 1
Ensimmäiseksi houkuttele koiraa kurottamaan namiin. Vie nami koiran kuonon luokse pään päälle ja nosta kättä sen verran että koira ylettyy namiin kurottelemalla. Vähitellen nostat kättä jotta koira alkaisi nostaa tassuja pois maasta. Ensi alkuun riittää toisen tassun irtoaminen ja vähitellen molempien. Liukas laminaattilattia ei ehkä ole paras mahdollinen alusta tempun opettamiseen (niin kuin videolla on), koska koira ei saa riittävää tukea lattiasta, vaan liukuu taaksepäin. Ite suosittelen matolla treenaamista.

Vaihe 2 ja 3
Nosta kättä hieman enemmän jotta koira nostaa molemmat jalat lattiasta ylös. Vähitellen voit alkaa lisätä temppuun käskysanaa, kun koira on tajunnut että molemmat jalat täytyy nostaa yhtä aikaa. Muista pitää kriteeristä kiinni, mutta älä yritä edetä liian nopeasti, varsinkin jos koiralla ei ole aiempaa tasapainottelukokemusta. Lisää käden ja koiran välille koko ajan hieman lisää etäisyyttä.

Vaihe 4
Kun koira on tajunnut jutun idean niin sitä voi avustaa kököttämisessä. Ite pyysin koiran jalkojen välistä ja houkuttelin sen kököttämään namin avulla. Itse tuin samalla koiraa jalalla. Koira siis kököttää hakien tasapainoa jalastani.

Vaihe 5
Taas lisätään hieman etäisyyttä ja pienennetään käsiapua. Tahvon kohdalla joudun pitämään kriteeristä kiinni, milloin koira saa palkan, koska Tahvo on alkanut "rukoilla" tempun aikana, eli huitoo etutassuilla ilmaa. Palkka tulee vain silloin kun tassut ovat riittävän paikoillaan.

Vaihe 6
Jätä vähitellen käsiapu pois, jos et sitä halua käyttää. Vahvista käskyä ja lisää etäisyyttä koiraan.

Näin saatiin kököttävä kurrekoira. Melko hauskan näköinen tuo temppu on, ja Tahvokin rakastaa tätä temppua ja tarjoaa kököttämistä aina kun on kyseessä jokin herkku. Hupsu kerjääjä.

17. luukku, Ohjattua rallia

Taas vähän ihan tavallista treenipostausta. Marras- ja joulukuu oli pyhitetty pitkälti rally-tokon treenaukseen Tahvon kanssa. Syksyllä saamani rallyinnostus ajautui siihen pisteeseen että päätin kysäistä paikalliselta treeniryhmältä treenipaikkaa. Vapaita paikkoja ei ollut mutta pääsin "treenirinkiin" jonka kautta meilläkin on mahdollisuus ostaa toisilta treenaajilta irtotunteja.

Tartuinkin tilaisuuteen ja ostin meille ensimmäisen ohjatun rallytunnin 6.11. Jännitys oli käsin kosketeltavissa, niin koiralla kuin ohjaajallakin, kun ajettiin treenipaikan pihaan. Miulle paikka on tuttu agilityn puolelta, mutta Tahvo ei ole koskaan käynyt Kiitolassa. Hajut ja vieraat koirat nostattivat Tahvon kierroksia hetkellisesti. Herralla oli pakottava tarve ilmoittaa itsestään muille kanssatreenaajille mölisemällä ja karvoja pörhistelemällä. Perus Tahvo. Tahvo rauhoitteli itseään muiden treenatessa ja meidän vuoron tullessa koira oli jo hyväksynyt muut koirat. Hajut vei vielä hieman mennessään ja Tahvo oli muutenkin hieman aralla päällä, mikä näkyi yhteistyössä. Alkurata meni suhteellisen hyvin, mutta loppua kohden koiran mielenkiinto lopahti ja herra alkoi touhuta milloin mitäkin. Saatiin siis erinomaista häiriötreeniä ja samalla oltiin valvovan silmän alla. Tahvo sai kehuja takapään käytöstään, mihin olen tosi tyytyväinen. Videon treeneistä voit vilkaista täältä.

Treenikuva syyskuulta c. Katariina

Loppu marraskuu meni hulinoidessa ja joulua valmistellessa, mutta seuraava ohjattu treenipaikka tarttui matkaan 11.12. Nyt Tahvo oli jo paaaaaljon rennompi heti alkuun, eikä ylimääräisiä älyttömiä ölinöitä ollut. Karvojen nostelua ilmeni vielä hieman, mutta nekin laskeutui nopsaan kun päästiin sisälle odottelemaan omaa vuoroa. Tahvosta on kyllä tullut mukava koira kun se osaa ottaa rennosti paikassa kuin paikassa. Nytkin lähes vieraassa paikassa herra kävi maaten ja otti pienet nokoset omaa vuoroa odotellessa. Itse treenitkin meni tuplasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Nyt Tahvo jopa hieman keuli mm. lähdössä ja istu-kylteillä. Rata oli rakennettu avo-luokan kylteistä, ja mukana oli mm. pujottelu juosten, joka suoritettiin suosiolla kävellen. Voisi pikku hiljaa alkaa opettaa juoksupuhottelua, suorallahan Tahvo osaa jo kivasti seurata juostessa. Mukana oli myös täysin uusiakylttejä miulle, joten ohjaajakohtaisia virheitä radalta löytyi. Tahvon keskittyminen oli huippua!


Jos jotain analyysia antais tuosta mein menosta niin miunsta se näyttää ainankin paljon paremmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Ei myöskään olla tehty Tahvon kanssa yhtään avo-luokan kylttiä ikinä, ja ne toimi tosi kivasti. Tosin eihän nuo kyltit juurikaan vaikeudu alo:sta avo:on. Tuo Tahvon keuluminen on mielestäni vain positiivinen asia, osoittaa että koira on innoissaan. Jossain kohdin näyttää että Tahvo edistää seuruussa. En sit tiedä onko videon kuvakulma sellanen että se vääristää, koska ei saatu siitä mitään sanomista kouluttajalta. Tai sitten pistetään iloisuuden piikkiin. Eteentulot tuottaa vielä hieman päänvaivaa, en saa koiraa kunnolla eteen ja SUORAAN. Se kääntyy aina liikaa ja takapuoli jää oikealle päin vinoon. Toinen mikä Tahvon on hyvin vaikea hyväksyä, on liikkeestä istuminen, jos mie käsken sitä istumaan. Se aina tarjoaa maahan menoa ja ei kuuntele minkä käskyn sille annan. Jos taas en anna mitään käskyä, se osaa nätisti istua. Hassu koira. Nyt jäädään joululomalle ja jatketaan treenejä joka lajin osalta vasta ensi vuonna.

16. luukku, tein itse ja säästin

Ihan ensimmäisenä haluan muistuttaa blogissa meneillään olevasta arvonnasta. Osallistumisaikaa on jouluaattoon klo 12 asti, minkä jälkeen arvotaan voittaja. Toinen muistutus koskee blogien linkkaamisia, vielä on vajaa viikko aikaa linkkailla blogeja!

Sitten asiaan. Sain taannoin mummoltani vanhan takin hupun karvareuhkan ja siitä se ajatus sitten lähti. Olen monesti eläinliikkeissä havitellut erilaisia karvaleluja koirille, mutta suolaisen hinnan takia ne ovat vielä tähän mennessä jääneet kauppaan. Nytpä ei enää tarvitse haaveilla kalliista tusinatuote karvalelusta, koska meiltä löytyy ihan oma uniikki kappale. Ja tähänkin tarvitset vain kierrätysmateriaalia!

Tarvittavina tarvikkeina oli siis hupun karvareunus (tämä sattui olemaan aitoa karvaa), jokin kestävä naru vahvikkeeksi ja kädensijaksi, lankaa, nuppineuloja, sakset ja ompelukone. Mie leikkasin Bilteman 15m jäljestysliinasta oranssin vahvikkeen/kädensijan. Liina on jonkin sortin grippiliinaa, joten siitä saa hyvän otteen vaikka se ei ole kovin leveää. Nappasin lelua varten n. 70 cm pätkän liinasta. Eipä liina siitä kovin lyhentynyt ja on edelleen käyttökelpoinen.

Seuraavaksi ompelin lenkin liinan toiseen päähän ja loput liinasta kiinnitin karvan nahkapuolelle. Käänsin työn karva puoli ylöspäin ja tein karvalle jakauksen jota pitkin ompelin kappaleet toisiinsa kiinni. Mitä enemmän käyttää lankaa tässä vaiheessa, sitä kestävämpi lelusta tulee. Etenkin isojen koirien kohdalla suosittelen käyttämään vahvaa karhulankaa ja ompelemaan useamman kerran ees taas, jotta liina ja karva pysyvät hyvin yhdessä myös kovemmassa käytössä.


Taas yksi joululahja valmiina, vaikkakin Tahvo pääsi testaamaan lelun kestävyyttä ompelun jälkeen.

Mitenkäs teillä on joululahjojen laita? Joko on kaikki hankittu vai täytyykö vielä kierrellä kaupoissa?

15. luukku, kysymyksiä sekarotuisen omistajalle

1. Mitä rotuja koirassasi on?

Tahvon roduista ei ole varmuutta, mutta edellinen omistaja kertoi vanhempien olleen rottweiler ja saksanpaimenkoira. Itse olen tullut siihen tulokseen että Tahvossa on rotikkaa ja malikkaa.

 

2. Miksi valitsit juuri sekarotuisen?

 

Alun perin tarkoituksena ei ollut ottaa sekarotuista koiraa, mutta koska tilaisuus sekarotuisen hankkimiseen tarjoutui, päätin hankkia sellaisen. Isovanhemmillani on ollut sekarotuinen koira joka oli hyvin lempeä ja perusterve koira, joten terveyteen vedoten valitsin sekarotuisen.

 

3. Kävikö mielessäsi ollenkaan rotukoiran hankinta?

 

Kyllä, tarkoitus oli hankkia rotukoira, mutta Tahvossa oli sitä jotakin, joka sulatti sydämeni heti. Rodutkin sattuivat olemaan sellaiset, minkä edustajat voisin joskus hankkia.

 

4. Käytätkö ikinä sekarotuisesta koirasta nimitystä "seropi"? Loukkaannutko tästä nimityksestä?

 

Käytän ja mielestäni se ei ole loukkaava nimitys. En myöskään loukkaannu jos joku sanoo koiraani seropiksi.

 

5. Mitä mieltä olet sekarotuisen pennuttamisesta?

 

En kannata. En näe siinä mitään järkeä, koska sekarotuisten pennuttamisella ei tuida mitään hyötyä koiramaailmaan. Nyt en tarkoita niitä kasvattajia jotka yhdistävät kaksi puhdasrotuista eri rodun edustajaa. Ne ovat asia erikseen.

 

6. Harrastatko koirasi kanssa jotakin?

 

Kyllä. Monia harrastuksia on tullut kokeiltua ja tällä hetkellä rally-toko, temppuilu ja nenätyöskentely ovat tärkeimmät harrastukset.

 

7. Oletko käynyt mätsäreissä, x-rotuisten luokkiin osallistuen?

 

Olen käynyt mätsäreissä mutta en ole osallistunut x-rotuisten luokkaan. Itseasiassa täällä päin yhdessäkään mätsärissä ei ole ollut x-rotuisten luokkaan. Harmi sinäänsä, olisihan sellaiseen luokkaan kiva osallistua "oikean rotuisen" koiran kanssa.

 

8. Miten varmistuit sekarotuista koiraa ostaessasi, ettet tue pentutehdastoimintaa?

 

Täytyy myöntää etten mitenkään.

 

9. Oliko sekarotuinen koirasi suunnitellusta vai vahinkopentueesta?

 

En tiedä. Luultavasti vahinko.

 

10. Onko sekarotuinen koirasi FIX-rekisterissä?

 

Ei, mutta tarkoitus olisi rekisteröidä jos halajaa kisakentille rally-tokossa.

14. luukku, tavoitteiden purku

On taas aika katsahtaa kuluneen vuoden tavoitteisiin ja niissä onnistumisiin. Tavoitteita oli jonkin verran ja mutta kuinkas sitten kävikään...

Akun tavoitteet:

• Kaverikoiratoimintaan mukaan pääsy paremmin
• Tokon alkeet
• Jäljestystä ja haastavampia jälkijä
• Mätsäreitä  
• Vedon alkeet ja kunnon vetovaljaat
• Lihaskuntotreeniä
• Uusia harrastuksia ja temppuja
• Terveys

Jaa-a, aika huonosti tuli toteutettua näitä tavoitteita. Voi kuinka tunnenkin itseni laiskaksi ja aikaan saamattomaksi. Eikai Aku vaan meinaa jäädä Tahvon ja Tinin varjoon. Ei, näin ei saa käydä alkavana vuonan! Kaverikoiratoiminta kävi mielessä pariin otteeseen vuoden aikana, mutta en saanut aikaiseksi ilmoittaa Akua mukaan. Tokon alkeista oli kai ihan turha haaveilla, eihän Akusta olisi sellaiseen enää tuossa iässä. Täh, miksi edes väitän ettei Akusta olisi hömppätokoon? Kyllähän vanhakin koira oppii uusia temppuja. Selittely on enemmänkin omaa laiskuuttani. Jäljestämässä käytiin yhden kerran. Vetoa ei treenattu kuin kaksi kertaa keväällä ja sekin Saimaan jäällä suksien edessä. Ja mitä lihaskuntotreeneihin tulee, Aku on edelleen täysin lihasköyhä senioriherra. Tästä tavoite alkavalle vuodelle.

Tavoitteisiin päästiin ainoastaan terveyden, mätsäreiden ja uusien temppujen saralla. Akun kanssa taidettiin pyörähtää kuluneen vuoden aikana kuusissa mätsäreissä vaihtelevin tuloksin. Paras tulos taisi olla veteraaniluokan 1 ja Best In Show:n kakkonen. Terveydessä ei tapahtunut muutosta mihinkään suuntaan. Herra on jo pian kymmenvuotias, mutta harmaantumista ja vauhdin rauhoittumista kummempia vanhuuden merkkejä ei koirassa ole ilmennyt. Temppuja treenailtiin vaihtelevasti ja muistuteltiin vanhoja versioita mieleen. Uusin harjoituksen alla oleva temppu/harrastus on kohteen löytäminen hajun perusteella.

Tahvon tavoitteet:

• Tokoon ja rallytokoon kunnolla perehtyminen
• Uintitreenien jatkaminen
• Jäljestystä ja haastavampia jälkiä
• Uusia harrastuksia
• Temppuja
• Mätsäreitä 
• Lihaskuntotreeniä
• Terveyden ylläpito

Tahvon tavoitelista näyttää huomattavasti paremmalta kuin Akun. Perehdyttiin Tahvon kanssa tokoon ja rally-tokoon edellisvuotta paremmin. Kävin muutamia kertoja treenaamassa tokoa kaverin kanssa ja aloin treenata tokon kisat tähtäimessä. Rally-toko tuli kuvioihin mukaan nyt syksyllä. Ollaan jopa päästy pari kertaa ohjattuihin treeneihin mukaan. Mätsäreissä käytiin kahdeksan kertaa ja vain yhdissä tuli menestystä. Tahvo oli usein oman luokkansa viides, ja neljä sijoittui, joten olen kuitenkin tyytyväinen "näyttelykauteen". Vaikka eihän se menestyminen siellä pääasia ole!

Temppuja opeteltiin useampia kuluneen vuoden aikana, ja käytiin testaamassa uusia harrastuksia. Kuukauden temppu -osio koki kesän jälkeen pienen taantuman mutta eiköhän se saada taas käytäntöön. Harrastusrintamalla nenätyöskentely on ehdoton hitti. Myös doboa käytiin kokeilemassa kaksi kertaa ja se oli meille myös oiva harrastus. Terveydessä ei tapahtunut onneksi muutosta huonompaan. Joitakin satunnaisia huonompia hetkiä Tahvolla on ollut lonkkiensa kanssa, mutta BOT:n verkkoloimi on auttanut jäykkyyteen kosteina kausina.

Uinnin treenaaminen ja lihaskuntotreenit ovat jääneet totaalisesti unholaan. Kävin Tahvon kanssa keväällä kaksi kertaa uimassa koirauimalassa, mutta siihen se sitten jäi. Lihaskuntotreenit ovat yhtä hyvällä tolalla kuin Akunkin kanssa, eli niiden eteen ei ole tehty mitään. Jäljestämässäkään ei käyty oman laiskuuden takia. En jaksanut käydä tekemässä jälkeä, koska lähistöllä ei ole nyt sopivaa maastoa. Lähimetsä on ajettu lähes maan tasalle ja omalla pihalla en jälkeä treenaa. Lähipelto on taas koiran ulkoiluttajien suosiossa joten ei liene soveliasta käydä nakkelemassa sinne lihapullia. Ties vaikka joku näkisi ja ilmottaisi poliisille myrkkypullaepäilystä. Sen sijaan hajutyöskentely on tullut jäljestämisen tilalle.


Minun tavoitteet

• Koirien ruokintaan perehtyminen kunnolla
• Pääsykokeisiin panostaminen
• Unelman eteen työskentely
• Geokätköily
• Agility ja toko kisoihin
• Kursseilla ja koulutuksissa käynti
• Kuntotavoite
• Lenkkeily koirien kanssa
• Valokuvaaminen/videoiminen
• Uusi tietokone
• Blogin ylläpito ja kehittäminen 

Entäpä omat tavoitteet sitten? Listan ensimmäinen tavoite, check. Koirien ruokintaan tuli perehdyttyä ja panostettua jonkin verran, etenkin vitamiinien ja lisäaineiden osalta. Listan seuraava tavoite, pääsykokeisiin panostaminen. Öööö, joo, jollakin tasolla päästiin tavoitteeseen, mutta en ole tyytyväinen. Olen luku-urakkaa rutkasti jäljessä ja lukuaikaa on jäljellä enää neljä kuukautta. Opiskelun sijaan koirakursseilla tuli käytyä suhteellisen paljon. Oli ensiapukurssia, lihashuoltokurssia, geeniluentoa, liikettä niveliin -luentoa ja vaikka mitä. Myös valokuvaaminen veti pidemmän korren pääsykoelukemisien kanssa kisatessa. Vastikään hankittu uusi kamera inspiroi kokeilemaan uutta kuvaamisen saralla.

Tokokisoissa en käynyt, mutta agilitykisoissa senkin edestä. Korkkasin virallisissa maaliskuussa ja sen jälkeen tuli käytyä 10 kisoissa kesän aikana. Sensijaan kuntotavoite jäi agilitykisoissa ja treeneissä juoksemisen asteelle. Eipä siinä kunto paljon kehity kun käy kerran-kaksi juoksemassa muutaman minuutin. Erityisen tyytyväinen olen blogin ylläpitoon. Sain pidettyä blogin hengissä koko vuoden ilman suurempia taukoja. Uusi tietokone helpotti blogin päivittämistä eikä hermo palanut joka kerta kun koneen aukaisin. Kuitenkin ensi vuodeksi jäi monta tavoitetta täytettäväksi. Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut vuosi!

13. luukku, joululahjavinkit ja -toiveet

Joulunaikaan ihmiset katselevat mainoksia ja tarjouksia sillä silmällä jospa sitä itse tarvitsisi kyseistä tuotetta. Tai tarvitsisiko jokin sukulainen tai kaveri, jolle tuotteen voisi ostaa. Myönnän että itse olen melko pihi, mutta joulunaikaan rahankäyttöni repsahtaa ja tulee ostettua myös niitä vähemmän tarvittavia tuotteita, etenkin koirille. Listasin meidän joululahjatoiveita ja suosittelemiamme lahjavinkkejä yhden postauksen alle. Joulun jälkeen nähdään kuuloko pukki toiveemme.

 Löytyykö toiveista ja vinkeistä teille tuttuja tuotteita tai joululahjatoiveita?

1. Koiran omistajalle hyvä ja mieluisa lahja voi olla harrastusaiheisen lehden määräaikainen tilaus. Lehdistä voi lukea mitä maailmalla tapahtuu harrastuksen parissa ja niistä voi saada vinkkejä myös omaan harrastamiseen ja treenaamiseen. Itselle harrastuslehdistä lempparit ovat uusi Putkeen!-lehti ja ASB.
2. Itse toivon joululahjaksi lyhyttä, maksimissaan metrin mittaista treenihihnaa. Etenkin rally-tokossa pitkän hihnan kanssa temppuilu on raivostuttavaa. Lyhyellä hihnalla homma saattaisi jopa toimia. Tällaisen tekeminenkään ei tosin olisi vaikeaa.
3. Yksi pitkäaikainen toiveeni on ollut dobopallo. Dobokursseilla käynti on mukavaa mutta kurssien hinta tuppaa olemaan korkea. Tahvon kanssa olisi mukava doboilla myös kotona.
4. Orbiloc-turvavalo on varmasti monen koiranomistajan toivelistalla, niin myös meidän. Joskohan pukki nyt kuulisi meidän toiveen.
5. Back on trackin koiraloimet ovat kestosuosikkeja vuodesta toiseen. Meiltä löytyy verkko- ja toppaloimi, joten voin suositella muillekin näitä tuotteita, toimivat! Joulun alla on monessa paikassa myös kyseisistä tuotteista tarjouksia.
6. Treeniliivi on toinen pitkään haaveissa ollut tuote. Mikään aiemmin testaamani liivi ei ole ollut mieluisa, mutta nyt olen löytänyt sen minulle sopivan, nimittäin Arrak Softshell Vest Acadia-treeniliivi.
7. Jos et tiedä mitä koiran omistaja toivoo, yksi varma lahjavinkki on lahjakortti johonkin eläinliikkeeseen tai vaikka koirauimalaan. Itse toivon käsityöihmisenä antassuun lahjakorttia.



8. Design Sir'olalla on ihania koirarotutuotteita, jotka ovat hyviä lahjavinkkejä koirahulluille. Yksi suosikkini on rotuaiheinen naulakko. Tämä on myös oiva lahjaidea esim. koirasi kasvattajalle.
9. Koirahiihtoon olisi toiveissa kunnon vetovarusteet niin koiralle kuin itsellekin. RuffWearilla on kivan oloinen valjassetti, johon kuuluu koiralle vetovaljaat, vetoliina ja ihmiselle vetovyö. Kätevän oloinen setti.
10. Sopivan tarjouksen sattuessa kohdalle olisi omille koirille aika hankkia uudet heijastinliivit. Näillä pimeillä "talvisilla" ilmoilla ei kunnon heijastintuotteista ole haittaa.
11. Nelijalkaiset ystävät varmasti arvostavat omia lämpimiä ja pehmoisia petejä. Bot:illa on kätevä matkapeti, jossa yhdistyy tuotteiden hoitava vaikutus ja makoisat unet. Matkapeti on myös kätevä kuljettaa mukana tai käyttää esim. autossa.
12. Kurakelien ehdoton sankari on kunnon pyyhe koiran kuratassujen kuivaukseen. Ainankin meillä mikrokuitupyyhkeet kuivaavat tassut paremmin kuin tavalliset pyyhekankaat.
13. IceBugin nastakengät on hyvä valinta koiralenkille sadekelien jälkeiselle pikkupakkaselle. Mustajää ei pääse yllättämään lenkkeilijää jos koira vaikka sattuu innoissaan vetäisemään hihnan toisessa päässä.
14. Koirien älypelit jaksavat innostaa niin koiraa kuin koiraa. Namien etsintä älypelistä tai namien pähkäily kongista kuluttavat koiran energiaa luonnollisella tavallaja eikä omistajan tarvitse kuin piilottaa namit. Oiva valinta esim. leikkauksesta toipuvalle koiralle tai sairaana olevan ihmisen lemmikille.
15. Koira-aiheisia kirjoja tulee kuin sieniä sateella. Uutuuskirja Salme Mujusen Koiran rakenne laaja oppimäärä sai minunkin mielenkiinnon heräämään. Omassa kirjahyllyssä on useampia koirakirjoja, mutta tämä olisi aivan omaa luokkaansa. 

12. luukku, viimeisiä viedään

Näitä liebster award -haasteita on sadellut tähänkin blogiin useampia ja nämä ovat nyt viimeiset vastaukset. Ensimmäisen haasteen lähetti Vilma Pure Jenkki -blogista. Toisen haasteen lähetti Linda TassuMaailma -blogista. Kiitos kysymyksistä. Kysymykset ovat sen verran samankaltaisia kuin aiemminkin joten vastaan nyt parhaimpiin. En haasta ketään, mutta jos joku haluaa niin saa vastata näihin samoihin kysymyksiin.

1. Mikä on ollut paras muistosi menneeltä vuodelta?

Tutustuminen Tiniin ja hänen omistajaansa. Sitä kautta agilityn jatkaminen sekä tutustuminen näyttelyelämään ja koirien esittämiseen näyttelyissä.

2. Mistä vuodenajasta pidät eniten ja miksi?

Ruska-ajan syksy ja pakkastalvi ovat parhaita vuodenaikoja.

3. Miksi valitsit juuri sen koiran, joka sinulla on nyt?

Aku valittiin koska kyseessä oli ensimmäinen koira ja kultaiset noutajat ovat pääsääntöisesti helppoja ensikoiria. Aku oli myös "sisään ajettu" 2,5v uros jolle oli opetettu peruskäskyt. Tahvo tuli harrastuskoiraksi agiin ja tokoon.

4. Jos saisit muuttaa yhden asian koirassasi mitä muuttaisit?

Aku: jatkuva karvan vaihtuminen. Tahvo: epävarmuus vieraita ja uusia ihmisiä ja asioita kohtaan.

5. Voisitko antaa lapsellesi edesmenneen koirasi nimen?

En. Ensinnäkin todennäköisesti koirieni nimet (ne mitkä saan itse päättää) tulevat olemaan ei-ihmisten-nimiä, joten ne tuskin sopisivat lapselle nimeksi. Toiseksi olisi hyvin omituista kutsua lasta edesmenneen koiran nimellä. Tulen pitämään koirien ja lasten nimet erillään.

 

6. Oletko kiinnostunut valokuvaamisesta sillä tasolla, että aiot oikeasti siihen panostaa?

Kyllä. Koko ajan opettelen uusia kikkoja kuvaamisessa ja kiinnitän entistä enemmän huomiota kuvien muokkaamiseen. Tosin tällä hetkellä muokkaaminen on vielä opiskelu asteella.

7. Millaiset suunnitelmat tulevaisuutta ajatellen? (muutto, tavoitteet, opiskelu, työ jne)

Ensimmäiseksi pääsy opiskelemaan Helsingin eläinlääketieteelliseen ja sen myötä muutto Helsinkiin. Sitä ennen luen pääsykokeisiin ja kerään rahaa muuttoa varten.

8. Mikä koiraharrastus ei kiinnosta ollenkaan?

Koiratanssi. En tiedä miksi, mutta se vaan ei iske minuun.

9. Millainen on sun "unelmakoira"?

Rakenteeltaan tasapainoinen ja liioittelematon. Luonteeltaan avoin, leikkisä ja työskentelyhaluinen, ei liian pehmo. Unelmakoira olisi keskikokoinen tai suuri, lyhyellä karvalla ja hyvällä moottorilla varustettu yksilö. Sukupuolella ei ole väliä.

10. Paimenkoirat vai noutajat, perustele.

Paimen. Molempia rotuhaaroja kokeilleena paimenilla on enemmän minulle annettavaa ja minulla niille.

11. luukku, Christmas songs

Olen ihan hullu jouluihminen, aloitan joulun fiilistelyn jo lokakuussa. Yhtenä suurena osana joulumieltä ovat joululaulut, joita alan kuunnella heti joulukuun alusta. Nyt kun ei ole ollut lunta niin joululauluilla ja valoilla on ollut suuri merkitys joulumielen tuojana. Oikeastaan pidän kaikista nykyaikaisista joululauluista, eli uudestaan tehdyt ja uuden joululaulut ovat hyviä. Lista on tässäkin pitkä mutta teille esimerkkinä muutamia mielestäni hyviä.

Click

Antti Tuisku -  Lämmin lumi peittää maan

Suvi Teräsniska -  hei mummo

Marco Hietala - varpunen jouluaamuna

Céline Dion - feliz navidad

Juha Tapio - Heinillä härkien kaukalon

Antti Tuisku - Tämä on jouluyö

Antti Tuisku -  joulun tähti

The snowman - Walking in the air

Diandra - Joulun rauhaa

Raskasta joulua -  Tulkoon joulu

Mitkä joululaulut ovat sinun mieleen?

10. luukku, treenirintamalla tapahtuu

En ole hetkeen kirjoitellut blogin puolella mitään meidän agilitysta. Nopealla vilkaisulla viimeisin agilitytreenikertomus on elokuulta. Tähän on syynsä. Meillä vaihtui treeniryhmä lokakuun alussa, olin sairaana ja muita menoja on sattunut treenien kanssa samalle päivälle. Treenejä on siis jäänyt välistä ja uuteen ryhmään sopeutuminen on ottanut aikansa. Päästiin Tinin kanssa todella kivaan maksikoiraryhmään. Tosin meiltä vei vajaat kaksi kuukautta sopeutua uuteen ryhmään ja uusiin koulutusmenetelmiin. Uusi kouluttaja Marika on todella kiva ja pätevä, mutta kuitenkin niin erilainen kuin meidän edellinen kouluttaja.

En ajatellut että Tinille olisi ongelma siirtyä uuteen ryhmään uusien treenikavereiden joukkoon, koska eihän se ikinä ole kiinnostunut muista koirista kun on kyse agilitysta. Tyttö kuitenkin otti häiriötä uusista koirista, uudesta kouluttajasta ja miun hermoilusta. Meillä ei kahteen kuukauteen onnistuneet yhdetkään treenit ja alkoi jo mennä usko koko lajia kohtaan. Toitotin vain kouluttajalle että on se ennen osannut, mutta vaikeahan sitä on kouluttajan uskoa jos ei ole koskaan nähnyt. Oma tiedostamaton hermoilu ja väsymyskään ei varmasti auttanut asiaa. En tahallani jännittänyt enkä kokenut jännityksen tunnetta, mutta huomasin kuitenkin tekeväni asioita hassusti ja vähän roiskien. En voi syyttää muuta kuin omaa jännitystä.

Meillä siis levisi pakka täysin agilityn osalta. Koira ei enää osannut kontakteja, jotka sillä on ollut jo puoliksi valmiit, se ei irronnut hypyille eikä se kyennyt enää kuuntelemaan ohjauksiakaan samalla tavalla kuin aiemmin. Myös hyppytekniikkatreeneissä koira arkaili ja oli hieman anteeksipyytelevän oloinen. Katso video. Myös oma ohjaaminen oli ala-arvoista! Unohtelin ratoja, ohjasin huolimattomasti ja jätin koiran useasti selän taakse tekemään omiaan.

Viime viikolla otin härkää sarvista kiinni ja pyysin Tinin meille hoitoon. Varasin hallin kahdelle päivälle ja päätin käydä treenaamassa niitä asioita, mitkä oli treeneissä ontuneet. Ihan ensimmäiseksi kiinnitin huomiota kontaktien alastuloon, mikä on aikaisemmin ollut jo melkein pommin varma. Sain Marikalta vinkkejä miten vahvistan Tinille oikeaa toimintaa ja näitä päätin kokeilla. Toinen treeniä vaativa asia oli ohjaajaa kohti hyppääminen (mikä tän hienompi nimitys on?). Treenilistalla oli myös hyppytekniikkaa kokoavalla ja kasvavalla välillä. Eli treeniä ihan riittämiin kahdeksi päiväksi.

Ensimmäisenä päivänä treenasin hyppytekniikkaa. Aluksi otettiin kokoavalla välillä 5 hypyn sarjaa, jossa Tin hyppäsi viimeisen välin yli. Pidensin viimeistä väliä yhdellä kengän mitalla ja homma alkoi luistaa. Palautin välin takaisin alkuperäisiin mittoihin lopuksi ja otin yhden toiston mikä onnistui. Tosin Tin hyppää kokoavaa sarjaa myös hieman kasvavalla loikalla mikä ilmenee tuon viimesen välin ylihyppynä. Näiden jälkeen otin kasvavalla välillä muutamia toistoja. Näissä ei ollut ongelmia.

Linkki videoon

Seuraavana päivänä treenattiin yksittäin kontakteja sekä otettiin rataa pätkissä. Radalla tuli treenattua lähetyksiä, vähän eri ohjauksia ja sitä ohjaajaa kohden hyppäämistä. Oikeastaan kaikki onnistui lopulta hyvin, kun ei ollut ylimääräistä häiriötä hallissa. Nyt tiistaina treenattiin taas ryhmän kanssa ja kyseessä oli sama rata mitä olin omatoimisestikin käynyt treenaamassa. Nyt se meni TOSI HYVIN!! Kontaktien alastulot onnistuivat (ylösmenot kamalat), ohjauksen seuranta hyvää ja jonkin sortin irtoamisetkin alkoi löytyä. Eli toivottavasti näistä vastoinkäymisistä ollaan päästy hetkeksi.

Linkki videoon

Oliskos teistä kivempi lukea näistä treeneistä myös ns. analyysia miten ohjasin ja mitä kouluttaja kehoitti tekemään?

9. luukku, koirien jouluherkku

Joulu tulee ja samalla tulee kuvioihin kaikki ihanat jouluherkut. Kaikki koiran omistajat varmasti tietävät että suklaa ei sovi koirille, eikä joulukinkkua kannata syöttää nelijalkaisille ystäville. Mutta tiesitkö, että joulupipareitakaan ei suositella koirille? Ihmisille suunnatut joulupiparit sisältävät ruokasoodaa, mikä voi aiheuttaa kaasun kerääntymistä koiran vatsaan. Joulupipareissa on myös valtava määrä sokeria, mikä on koirille täysin turha raaka-aine. Se aiheuttaa varsinkin pidemmällä käytöllä painon nousua ja pahimmillaan diabetesta. Joidenkin lähteiden mukaan myös kaneli ja kardemumma ovat ihmisille vaarallisia suurina määrinä käytettyinä, joten tätä voi soveltaa myös koiriin.

Itse olen sen verran huono koiran omistaja että myönnän antaneeni koirille jouluisin pipareita. Tosin eivät ne ole siihen kuolleet, eivät ole edes oireilleet mitenkään. Ehkä tässäkin vaikuttaa se kuinka paljon pipareita koirille syöttää. Muutamista herkuista joulun aikaan tuskin on mitään haittaa, ainakaan näillä isoilla koirilla. Päätin nyt kuitenkin kokeilla koiraystävällisempää piparireseptiä ja paistaa koirille omat joulupiparit.  Alunperin suunnittelin lihaisampaa pipariversiota, mutta ne eivät varmaan olisi säilyneet kovin kauan. The Mutiaiset jakoivat joulukuun alussa hyvän oloisen piparireseptin jota päätin käyttää. Resepti oli helppo ja lähes kaikki tarvittavat ainekset löytyivät jo kotoa.

Taikinaan tarvitset:

2,5 dl kaurahiutaleita

75g margariinia

4dl kuumaa vettä

(pieni muru lihaliemikuutiota)

 

2 dl hyla-maitojauhetta

2 dl peunajauhoja

1 vatkattu muna

7,5 dl grahamjauhoja

Tee lihaliemi ja seikoita kaurahiutaleet ja margariini nesteeseen. Anna seoksen jäähtyä ja sekoita joukkoon maitojauhe ja vatkattu muna. Sekoita perunajauhot tilkkaan vettä ja lisää ne taikinaan. Lopuksi lisää pikkuhiljaa grahamjauhot hyvin sekoittaen ja vaivaa taikina jäykäksi. Kauli taikina levyksi ja leikkaa piparimuoteilla paloiksi. Paista 175°C n. 50 min. Keksit kovettuvat jäähtyessään.

Ite vähän sovelsin ohjetta. Meillä ei ollut maitojauhetta, joten sekoitin perunajauhot tilkkaan maitoa ja näin sain lisättyä maidon taikinaan. Grahamjauhotkin vaihdoin puoliksi tavallisiin vehnäjauhoihin, koska toiset loppui kesken. Lihaliemen laitoin ohjeessa sulkuihin, koska mielestäni koirat eivät tätä tarvitse, mutta jos joku sen haluaa taikinaan laittaa niin ei siitä varmaan koirille ole mitään haittaa. Lopputulos oli leipätaikinaa muistuttava taikina. Paistaessa piparit pullisteli ja niihin tuli paljon ilmakuplia, joten suosittelen pinnan pistelyä ennen paistamista. Vähän ihmettelin tuota ohjeen paistoaikaa, koska miulla piparit oli uunissa 30 min ja tuntu että ne melkein palaa pinnasta, tosin taisivat olla liian ylhäällä uunissa. Loppujen lopuksi pipareista tuli kovia ja hyviä herkkuja koirille. Ja valmistui taikinasta pieni turhakekin, koirien piparkakkutalo.

Mitenkäs teillä koirat herkuttelevat jouluisin?

Vai poikkeaako koirien ruokinta joulunkaan aikaan?