Kakkosluokka korkattu

Kuten otsikko kuuluu, kävin korkkaamassa viime viikon perjantaina agilityn kakkosluokan. Tosin tällä kertaa ohjattavana oli aivan toinen koira kuin Tin, nimittäin nahkakollie Ventus. Ventus on aivan ihana collietyttö ja lähti niin ihanasti vieraan ihmisen matkaan. Ehdinkin käydä Ventuksen kanssa treenaamassa kolme kertaa ennen kisoja, joten yhteistyö ei ihan parhaimmasta päästä ollut kisoissa. Oli kuitenkin mahtava päästä kokeilemaan vierasta koiraa treeneissä ja kisoissa, koska Ventus on niin erilainen ohjata Tiniin verrattuna. Opin taas paljon ohjaamisesta.

Ensimmäisissä treeneissä meillä oli pientä keskustelua yhteisestä sävelestä, mutta äkkiä opin miten tämän koiran kohdalla kannattaa ohjata. Aluksi olin hieman arka käskyttämään koiraa esim. haukkumisen lopettamiseksi. Ihan selvää on ettei ensimmäisellä treenikerralla yhteinen sävel löydy kokonaan, mutta yllätyksekseni pieniä onnistumisen pilkahduksia kuitenkin oli. Tin ja Ventus ovat keskenään melko erilaisia koiria agissa. Ruumiinrakenteeltaan ja luonteeltaan ne ovat tosi lähellä toisia mutta kun niiden kanssa juoksee radalla niin ero on kuin yöllä ja päivällä. Vaikka Tin on kohtuu nopea koira, on Ventus kaksi kertaa niin nopea. Voitte vaan arvata kuinka jouduin juoksemaan ennen kuin tajusin että koiraanhan voi jättää hieman etäisyyttä. Ventus myös irtoaa paremmin kuin Tin. Tin puolestaan lukee esteitä hieman paremmin ja suorittaa esteet mukisematta. Ventuksen kohdalla etenkin kepit ja vinot hypyt olivat haastavia ja koira tahtoi juosta ennemmin hypyn ali tai keppien ohi. Ventus on kuitenkin mainio agilitykaveri.



Ventuken kanssa oli myös päästävä kisaamaan, koska Tin ei juoksujen takia päässyt ja lähellä sattui olemaan iltakisat. Perjantaina suunnattiin Imatralle Aviasport areenalle jossa Wuoks järjesti kahden startin kisat per luokka. Tuomarina oli Hannele Lummeranta, joka oli miulle ihan uusi tuttavuus. En ollut koskaan kuullutkaan kyseisestä tuomarista enkä tiennyt ollenkaan minkälaisia ratoja hän harrastaa. Ihan kivat radat sieltä kuitenkin tuli eikä todellakaan liian vaikeat kakkosluokan radoiksi, vaikkakaan tuloksilla ei juuri kukaan päässyt juhlimaan.

Ekalla radalla koira ja ohjaaja olivat "hieman" jäässä. Yhteistyö ei tuntunut luonnistuvan ja ohjausvalinnat olivat hieman roiskittuja. Sieltä tulikin heti toiselta esteeltä hylky vaan se ei jäänyt ainoaksi virheeksi radalla. Koira juoksi mm. A:lta alas ennen sen suorittamista ja keskusteltiin muutenkin hyppyjen hyppäämisistä. Toisella radalla fiilis ja tsemppi oli jo parempi ja se näkyikin tekemisessä. Radalta 10 ja pari sekuntia yliaikaa. Muuten tosi tiukat ihanneajat oli tuomari laatinut. Vaan eipä tullut B-radalta kuin kaksi tulosta joten oltiin Ventuksen kanssa palkintopallilla kakkossijalla. Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja kivat radat sekä superisti uutta oppia. Vielä ainankin yhden kerran pääsen Ventuksen kanssa treenaamaan ryhmätreeneihin kouluttajan valvovan silmän alle.

A-agilityrata:


B-agilityrata:

Pentuarkea

Pentuarki on lähtenyt käyntiin hyvin. Työpäivien ajaksi on koiralle saatu järjestettyä hoitaja ettei pennun tarvitse ihan vielä jäädä pitkäksi aikaa yksin (Akun ja Tahvon kanssa). Pikkuhiljaa opetellaan yksinoloa ja nyt näyttääkin että suuremmilta itkuilta on vältytty kauppareissujen ja lyhyiden yksinoloharjoituksien aikaan. Muutenkin Aku ja Tahvo ovat ottaneet pennun niin hyvin vastaan etten edes uskaltanut toivoa. Pentuarki siis rullaa kaikilta osin mainiosti.

Pentu täyttää nyt torstaina 11 viikkoa ja pitäisi alkaa miettiä rokotusaikaa ja eläinlääkäriä kenelle viedä pentu rokotettavaksi. Täällä Lappeenrannassa on ihan kiitettävästi eläinlääkäreitä joilta hoituu rokottaminen mutta hintahaitari on aika moinen. Eläinklinikka jolla ollaan käyty aina Akun tulosta lähtien on nykyään osa isoa eläinlääkäriketjua ja hinnatkin ovat nousseet paljon. Olen ollut aina tyytyväinen saamaamme palveluun ja koirien kohteluun mutta nyt ollaan luultavasti siinä tilanteessa että tästä paikasta ei tule pennun eläinlääkäriä. Haluan kuitenkin asioida mahdollisimman paljon samalla eläinlääkärillä koko koiran elinajan.
Tulevasta näyttelykoirasta haaveillessani Pentu on saanut aimoannoksen seisontatreeniä 8 viikkoisesta asti. 8,9 ja 10 viikkoiskuvissa pentu seisoo välillä kolmella jalalla, välillä selkä kyyryssä ja välillä keinuhevosena. Nyt seisontatreenit alkavat tuottaa tulosta ja pentu seisoo jo sadasosasekuntin paikoillaan, JIPII! Juurikaan muuta ei olla vielä pennun kanssa harjoiteltu. En siis tarkoita etteikö pennun kanssa olisi touhuttu ja rellestetty, mutta en ole kokenut tarpeelliseksi opettaa pennulle vielä mitään suurempia temppuja yms. Ihan perus arkirutiinien ja hihnakäyttäytymisen kanssa ollaan vielä puljattu. Nyt kun olen kipeänä on hyvää aikaa alkaa ehdollistamaan pentua naksuttimeen jotta saan palkkaukseen lisää tehokkuutta.
Autoilu sujuu nykyisin todella hyvin etujalkatilassa. Sera nukkuu ajomatkan ja alkaa jo itsenäisesti hypätä autoon herkun perässä. Viikonlopun näyttelystä olisi tarkoitus hankkia kevytmetallihäkki näyttelyitä ja muita harrastuksia varten joten se siirretään myös takakonttiin ja pentu saa opetella siellä matkustamista. Uskon että huuto voi olla taas kova kun Sera joutuu takakonttiin. Hihnassa kävelykin sujuu nykyisin hyvin, tosin pentu on oppinut vetämään joten tästä yritetään opetella pois. Luoksetulo on vielä hataraa mutta pikkuhiljaa sekin alkaa vahvistua. Sera on päässyt juoksentelemaan muiden pentujen ja aikuisten koirien kanssa jäälle ja pelloille missä luoksetuloa harjoitellaan, kotonahan pentu tottelee jo ihan kiitettävästi.

1. viikko

Yhteen viikkoon saa mahdutettua yllättävän paljon sisältöä kun oikein haluaa. Työt ja pentuarki tuovat toki pienen haasteen menojen suunnitteluun, mutta näköjään niistäkin selviää. Pennun osalta ensimmäinen viikko uudessa kodissa on ollut jännittävä. Pentu on päässyt tutustumaan muutamaan uuteen koirakaveriin, käyty uusissa paikoissa ja totuteltu autoiluun. Ensimmäiset päivät sai sentään huilailla rauhassa kotona ja tutustua Akuun ja Tahvoon.

Maanantaina pentu joutui ensimmäistä kertaa hoitoon, kun itse menin töihin. Katariina lupasi ottaa pennun hoitoon ja hauskaahan heillä taisi olla. Pentu pääsi käymään Katariinalla ja taisi se samalla hurmata myös talouden muut henkilöt. Vieraskorea pentu oli ollut nätisti koko pitkän päivän ja oli odottamassa Katariinan kanssa meillä kun tulin töistä.

Tiistain pentu vietti jälleen hoidossa Katariinalla. Kääpiökaksikolla ja pennulla oli ollut hauska päivä ja vauhtia oli riittänyt. Töiden jälkeen leikkasin pennulta ensimmäistä kertaa kynnet. Ei niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella: pentu selälleen jalkojen päälle ja kynsien leikkuu kynsisaksilla. Samalla harjasin pennun ensimmäistä kertaa. Tästäkään se ei välittänyt, mitä nyt ei meinannut pysyä paikoillaan. Illalla lähdin pennun kanssa agilitytreeneihin, tai siis pentu pääsi painimaan pienen dalmistytön kanssa siksi aikaa kun itse olin Tinin kanssa treenaamasssa. Automatka meni huutaen, mutta eipä pennulta muutakaan voi vielä odottaa. Pentupainin jälkeen Sera oli sopivan väsynyt joten loppuilta meni rauhallisissa merkeissä.

Keskiviikkona Sera sai taas autoilutreeniä kun se pääsi ystävälleni hoitoon. Sera oli ensimmäistä kertaa kerrostalossa, jossa se pääsi tutustumaan hissiin. Hississä oli kuulemma ollut kaikkein rankinta ylittää hissin ja lattian välinen kynnys. Hississä matkustaminen sen sijaan ei ollut pentua juurikaan hetkauttanut. Liukkaat lattiatkin saivat pennun hämmentymään mutta äkkiä se niihinkin tottui. Pentu sai myös ensimmäisen lapsivieraan jonka se oli ottanut kuulemma hyvin vastaan. Illalla pentu pääsi taas autoilemaan kun kävin hakemassa pennun kotiin hoidosta. Nyt automatka meni ehkä hieman aiempaa paremmin.

Torstaina suunnattiin Katariinan ja nuorison kanssa Rahulan Rehuun. Sera-pieni oli kovin reipas vaikka välillä hieman jännittikin uusi ja ihmeellinen paikka. Rahulassa kierreltiin kauppaa ja ostettiin vähän ruokaa koirille. Rahulan jälkeen käytiin vielä Mustissa ja Mirrissä ostamassa nameja. Sera sai siellä valtavan ihanan vastaanoton kun myyjät tulivat paijaamaan pientä koiranalkua. Tavattiinpa samalla komea pinserineitokin. Kauppareissun ohella pentu sai aimoannoksen autoilua. Se ei tosin ihan vielä ole pennun mielestä parasta puuhaa. Kotona pentu sai hetken levähtää ja sen jälkeen meno jatkui metsäpoluilla. Sera juoksi ja riekkui kahden kääpiötytön kanssa. Hauskaa näytti olevan kun ovat vielä saman kokoisia. Loppupäivän pentu olikin niin väsynyt että se ei jaksanut kiinnostua edes vierailevasta ihmisestä.

Perjantaina käytiin pennun kanssa ensimmäistä kertaa "lenkkeilemässä", kierrettiin nimittäin meidän kortteli. Hihnassa kulkeminen on vielä aika uutta, koska ollaan pääsääntöisesti kuljettu omalla pihalla ja metsissä ilman pantaa. Korttelilla on pituutta noin 500metriä, jonka pentu jaksoi kävellä hyvin. Välillä piti jäädä rapsuttelemaan pantaa ja välillä ihmeteltiin autoja ja uusia tuoksuja. Autot osoittautuivat hieman pelottaviksi mutta namin voimalla ohittaminen onnistui ongelmitta. Pentu jäi myös ensimmäistä kertaa hetkeksi yksin (tai siis Akun ja Tahvon kanssa) kotiin sen ajaksi kun kävin nopeasti kaupassa. Pentu vaikutti rauhalliselta kun tultiin kotiin joten eipä suurempia paniikkeja ole tainnut olla. Kamera oli kuvaamassa sen aikaa kun oltiin pois mutta vielä en ole ehtinyt tallennetta katsomaan. Sieltähän se totuus selviää.