torstai 6. lokakuuta 2016

Noin kuukausi sitten...

Seran leikkauksesta on nyt kulunut hieman reilu kuukausi. Ensimmäisen ortopedireissun jälkeen tein päätöksen melko äkkiä kotiin päästyäni. Koira tultaisiin leikkaamaan vaikka siinä on riskinsä. Eniten pelotti se että jos leikkaus ei onnistukaan tai jos toipuminen ei etene toivotulla tavalla ja koira joutuu silti kärsimään ja sen jälkeen ainoa vaihtoehto olisi lopetus. Päätin kuitenkin että leikkausta on kokeiltava koska muuten en anna itselleni anteeksi jos luovutan liian aikaisin.

Sera sai leikkausajan viikonpäähän. Lähdin suoraan yövuorosta ajamaan Kouvolaan ja siellä Esa Kesti otti meidät vastaan. Tiesin että Kesti on alansa ammattilaisia ja tämän alueen parhaimpia, joten luotto lääkäriä kohtaan oli kova. Kesti kävi leikkauksen kulun läpi ja kertoi riskeistä, mutta totesi että koira on heille kuin perheenjäsen ja leikkauksella lähdetään parantamaan koiran elämänlaatua. Tavoitteena oli siis terveempi jalka. Suuria lupauksia jalan kestävyydestä eläinlääkäri ei voinut antaa, mutta totesi että kuntoutusvaiheessa suurin vastuu ja vaikutusvalta on itse minulla. Se kuinka paljon jaksan nähdä vaivaa kuntoutuksen eteen takaisi paremman toipumisen ja jalan kuntoutumisen.

Sera jäi leikkaukseen ja lähdettiin muun porukan kanssa kiertämään Veturi-kauppakeskusta. Aikaa oli kulutettavana viitisen tuntia. Ihmeen hyvin aika kului ja äkkiä kello olikin jo kolme ja oli aika palata eläinklinikalle. Seran leikkaus oli edelleen kesken ja meidän tulisi odottaa vielä ainakin tunti.

Puolen viiden aikaan leikkaava lääkäri kutsui minut kuulemaan tuomiota. Leikkaus oli kuulemma mennyt hyvin ja nivelistä oli saatu poistettua irtopalat ja muut mähmät jotka siellä kipua aiheuttivat. Leikkausta suunnitellessa oli puhuttu myös mahdollisesta kyynärluun katkaisusta kyynärnivelen leikkauksen yhteydessä. Näin oli siis nyt myös tehty koska kyynärnivel oli liian ahdas toimiakseen ja ollakseen kivuton jatkossa. Luun katkaisu poisti luusta jännityksen ja antoi lisää liikkumatilaa niveleen. Nyt nivelellä oli tilaa parantua ja muokkautua hyväksi. Lääkäri varoitteli että luun katkaisun myötä koira olisi hyvin kipeä ja ensimmäiset yöt voivat olla tuskaa. Parasta hoitoa kipulääkkeiden rinnalla olisi kuulemma vierihoito, joten seuraavat yöt tulisin nukkumaan lattialla koiran kanssa. Päästiin viiden jälkeen lähtemään kotiin useita tuhansia euroja köyhempänä mutta rakas koira kainalossa.

Matka kotiin sujui ongelmitta. Anestesian takia koira oli edelleen hyvin uninen ja nukkuikin lähes koko pitkän matkan kotiin. Kotona kannoin koiran sille hankittuun yksiöön eli suureen häkkiin. Seralle oli koittanut kolmen kuukauden häkkilepokausi jonka aikana jalan tulisi parantua. Ensimmäiset pissityshetket ulkona olivat tuskaa. Koira oli hyvin kivulias ja aina kun se liikkui ja hypähti toisen etujalan varassa eteenpäin, katkaistu jalka tärähti ja aiheutti kovaa kipua. Päivien kuluessa kipu alkoi hellittää ja jo kolmantena päivänä Sera otti tukea jalalla.

Lääkärin pelottelemat ensimmäiset yöt menivät hyvin ja koira nukkui häkissä rauhallisesti. Itse nukuin lattialla häkin vieressä. Sera on ollut ihmeen sinut häkkilevon suhteen eikä se vieläkään ole pahemmin riehunut siellä. Mitä nyt petaa alusia jatkuvasti ja on purrut toisen päädyn kalterit ruttuun. Luulin että energisen pennun kanssa monen kuukauden häkkilepo on tuhoon tuomittu ajatus jo alkujaan mutta vieläkin asiat ovat hyvin. Toki nykyisin Sera pitää enemmän ääntä häkissä kun se protestoi äänellä, mutta häkin hajottaminen ja sieltä pakenemisyrityksen ovat jääneet vähäisiksi.

Kontrollikäynnillä kaksi viikkoa leikkauksesta jalka oli kuulemma parantunut odotettua paremmin. Sera käveli jalalla paremmin mitä lääkäri oli uskaltanut toivoa ja haavakin olivat täysin ummessa. Saatiin lupa aloittaa fysioterapia kunhan viimeiset ruvet olivat lähteneet. Vielä ei olla fyssarilla käyty mutta fyssarin kanssa tehdään kuntoutussuunnitelma ja aloitetaan jumppaaminen vesiterapia-altaassa. Tällä hetkellä jalan tilanne näyttää lupaavalta mutta lopullinen tuomio selviää kuukauden päästä kun jalka kuvataan uudelleen. Toivotaan että luu olisi luutunut oikein.

Tällä hetkellä mietin olenko hullu kun ryhdyin tähän projektiin. Toisaalta halusin antaa koiralle mahdollisuuden parantua, koska onhan se sen arvoista. Tässä ei kuitenkaan häviä kuin rahaa ja se on nyt murheista pienin vaikka murhe kuitenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti